13.12.2002

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.2.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n luvattomasta käytöstä (kohta 1) ja kolmesta muusta rikoksesta rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan koventamisperustetta soveltaen yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti kohtuullistavana tekijänä huomioon Salon käräjäoikeuden 16.11.1999 julistaman tuomion.

Valtion varoista määrättiin maksettavaksi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajalle asianajaja P:lle palkkio A:n avustamisesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Launo ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.2001

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä kohdassa 1 syyksi luetun luvattoman käytön osalta. A vaati lisäksi, että rangaistusta lievennetään tai että aikaisemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt syyksi luetuista rikoksista tai että rangaistusta kohtuullistetaan käräjäoikeuden määräämää enemmän. Rangaistus tuli ainakin määrätä suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna.

Hovioikeus toimitti A:n pyynnöstä kohdan 1 osalta pääkäsittelyn, jossa kuultiin A:ta todistelutarkoituksessa. Lisäksi hovioikeus pyysi A:ta koskevaa yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitystä, jota ei kuitenkaan ollut voitu laatia, koska A:han ei ollut saatu yhteyttä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Avustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että muutoksenhakemusta oli pidettävä selvästi perusteettomana. Tämän vuoksi P:lle ja hänen sijastaan hovioikeuden pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiavustajana toimineelle oikeustieteen kandidaatti M:lle ei maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla tullut valtion varoista palkkiota A:n avustamisesta hovioikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti ja Risto Hänninen sekä viskaali Päivi Saukonoja, joka myös toimi asiassa esittelijänä.

Perustelut

Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko P:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ja onko avustajan palkkio voitu jättää maksamatta valtion varoista.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen, paitsi eräistä 21. - 22.4.1999 ja 22.5.1999 tehdyistä rikoksista, kohdassa 1 syyksi luetusta 21. - 22.4.1999 tehdystä luvattomasta käytöstä katsoen, että A oli luvattomasti käyttänyt X Oy:n omistamaa henkilöautoa tunkeutumalla autoon liikkeen pihassa ja ajamalla sillä Etelä-Suomessa muutaman päivän ajan. Käräjäoikeus, joka on todennut A:n tavatun kuljettamasta autoa, ei ole pitänyt uskottavana A:n ilmoitusta, että hän oli saanut auton lainaksi tapaamaltaan vain kutsumanimeltä tuntemaltaan henkilöltä.

Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut, että syyte kohdassa 1 hylätään ja rangaistusta lievennetään. A on myös vaatinut, että aikaisemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt syyksi luetuista rikoksista tai rangaistusta kohtuullistetaan käräjäoikeuden määräämää enemmän. Joka tapauksessa rangaistus tulee määrätä suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna. Kohdan 1 osalta A on vedonnut siihen, että hän oli saanut auton lainaksi eikä ollut tiennyt sitä anastetuksi. Hänen subjektiivinen syyllisyytensä oli jäänyt näyttämättä.

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa. Hovioikeus ei ole pitänyt A:n pääkäsittelyssä antamaa kertomusta auton lainaamisesta uskottavana. Hovioikeudella ei ole ollut pääkäsittelyn perusteella aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin säätämisellä on pyritty siihen, että muutoksenhakutuomioistuimen tulee harkita avustajan palkkion korvaamatta jättämistä siltä kannalta, onko valitus tehty ilman oikeusturvan tarpeeseen liittyviä perusteita (HE 132/1997 s. 46). Esimerkkinä on mainittu valitukset, joiden ainoana tarkoituksena on täytäntöönpanon lykkääminen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:107 ottanut kantaa lainkohdan soveltamiseen tapauksessa, jossa valitus hovioikeuteen oli tehty asuinhuoneiston vuokrasopimuksen purkamista koskevassa asiassa. Korkein oikeus on lausunut tuossa ratkaisussaan, että päämiehen oikeusturva huomioon ottaen muutoksenhakemus voidaan katsoa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomaksi vain silloin, kun perusteettomuus on aivan ilmeistä. Yksistään se, että ylempi tuomioistuin jutun tutkittuaan pitää valituksen hylkäämistä varsin selvänä, ei vielä osoita, että valitus olisi ollut edellä tarkoitetuin tavoin selvästi perusteeton.

Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi.

Niin kuin sanotun ennakkoratkaisunkin perusteluista ilmenee, on muutoksenhakemuksen perusteettomuutta arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin muutosta haetaan. Selvää on, että myös asianosaiselle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan tehtäviin kuuluu arvioida sitä, onko olemassa perusteita hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Arvioitaessa muutoksenhakemuksen perusteettomuutta tästä näkökulmasta on kuitenkin otettava huomioon, että avustajan ensisijaisena tehtävänä on valvoa päämiehensä etua ja oikeutta sekä siinä tarkoituksessa edistää asian selvittämistä. Asianosaiselle laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä, on tällainen oikeus. Silloin kun käräjäoikeuden ratkaisu perustuu myös suullisen todistelun arviointiin, on oikeusjärjestyksemme mukaan sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan käräjäoikeuden näytön arviointi riitauttaa. Tällaista valitusta ei lähtökohtaisesti voida pitää perusteettomana.

A:n syyksi kohdassa 1 luetun luvattoman käytön osalta käräjäoikeuden arvioitavana on ollut muun selvityksen ohella A:n kertomuksen uskottavuus. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt kertomuksessaan. Vaikka varteenotettavana mahdollisuutena käräjäoikeuden tuomion jälkeen onkin voitu pitää, ettei hovioikeudessa A:n saman kertomuksen uskottavuutta arvioitaisi toisin, ei kuitenkaan edellä mainitut perusteet huomioon ottaen valitusta tältäkään osin voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana.

Korkein oikeus toteaa vielä, että käräjäoikeus on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla kohtuullistanut A:n rangaistusta ottamalla huomioon Salon käräjäoikeuden tuomion 16.11.1999 (Turun hovioikeus 4.7.2000). Kuitenkin nyt A:lle syyksi luetut rikokset on tehty ennen rikosrekisterin osaotteesta ilmeneviä Helsingin käräjäoikeuden tuomiossa 23.6.1999 (Helsingin hovioikeus 25.5.2000), Orimattilan käräjäoikeuden tuomiossa 17.8.1999 (Kouvolan hovioikeus 8.2.2000) ja Loviisan käräjäoikeuden tuomiossa 12.10.1999 (Helsingin hovioikeus 8.6.2000) mainittuja hänen syykseen luettuja rikoksia. Vaikka myös mainitussa Salon käräjäoikeuden tuomiossa on otettu huomioon nämä viimeksi mainitut tuomiot, ovat näissäkin tuomioissa tuomitut rangaistukset sellaisia, että ne olisi voitu ottaa kohtuuden mukaan huomioon määrättäessä tässä tapauksessa A:lle rangaistusta. Tähän seikkaan A on valituksessaan hovioikeudelle myös vedonnut. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta ei siten ole ollut valituksen johdosta täysin selvä, joten valitusta ei tälläkään perusteella voi pitää selvästi perusteettomana.

P on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion A:n avustamisesta hovioikeudessa. Palkkioksi määrätään valituksen laatimisesta kahdelta tunnilta 1 000 markkaa, pääkäsittelyn valmistelusta asian laatu huomioon ottaen kohtuulliseksi harkitulta yhdeltä tunnilta 500 markkaa ja pääkäsittelystä hovioikeudessa kohtuulliseksi harkituilta kahdelta tunnilta 1 200 markkaa eli yhteensä 2 700 markkaa vastaavat 454,11 euroa arvonlisäveroineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että P:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 454,11 euroa ja arvonlisäveron määrä 99,90 euroa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.